Asumisoikeusasioiden käsittelyä mediassa

HS 20.9.09: "Asumisoikeus kaipaa valaistusta"

"Asumisoikeusasuntojen rakentaminen on hiljaisen kauden jälkeen taas elpynyt. Epävarmoissa talousoloissa varma asunto kohtuullisella omalla sijoituksella kiinnostaa monia. Järjestelmässä on kuitenkin myös heikkouksia, joista ainakin osa on korjattavissa lainsäädäntöä tarkistamalla.

Erään asukkaan aktiivisuus on vaikuttanut siihen, että asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) on luvannut ympäristöministeriön selvittävän syksyn aikana muutostarpeita.

Esimerkkitapaus koskee Avara-konsernin määräysvallassa olevaa Avain Asumisoikeus Oy:tä (HS 16. 9.). Sen eräässä helsinkiläisessä talossa oli kerätty vastikkeita selvästi liikaa. Lisäksi asukkaat hämmästyivät Avaran itsensä hoitaman isännöinnin jyrkkää kallistumista.

Ympäristöministeriö on vuonna 1996 antanut ohjeen asumisoikeustalojen käyttövastikkeista. Omakustannusperiaatetta pitää noudattaa, mutta pääomamenoja voidaan tasata talojen kesken. Hoitomenot tulisi ohjeen mukaan kohdentaa tarkemmin, jotta asukkaat saisivat itselleen hyödyn esimerkiksi säästeliäästä veden ja lämmön käytöstä.

Tätä ohjetta Avain Asumisoikeus ei ole noudattanut, vaan kaikkien viidentuhannen asunnon hoitomenot ovat yhdessä nipussa kuten pääomamenotkin. Tästä syystä asukkaille on mahdotonta osoittaa, että maksurasitus jakautuu oikein.

Vastikkeiden tasaus ja kohdentaminen kaipaakin sitovia säännöksiä.

Asukkailla on myös lupa odottaa, että isännöinti on laadukasta ja sen hinta kohdallaan. On voitava varmistua siitä, että omistajayhteisö ei lypsä ylimääräistä omalla isännöinnillään.

Asumisoikeusasukkaiden sijoitus on 15 prosenttia asunnon arvosta. Se lisää halua talon hyvään ja taloudelliseen hoitoon, jos asukasdemokratia toimii ja taloudenpito on käsitettävää. "

Juttu Hesarin nettisivuilla

Asuntojen kaappaus MOTissa

MOT-ohjelma asumisoikeusasunnoista on nähtävissä netin kautta YLEn Elävästä arkistosta.

Vastikkeet jyrkässä nousussa

HELSINGIN UUTISET 19.9.2008 Heikki Merihaara

Asoasuntojen vastikkeet ylittävät jo keskivertovuokrat

Taimistontie 4:ssä on 22 asukasta, joista kolmasosa on eläkeläisiä. Vielä työssä käyvät Risto ja Leena Seilola kantavat huolta etenkin ikäihmisten toimeentulosta; vastoin odotuksia vastikkeet vain nousevat. Seilolat ja Suomen Asumisoikeusasukkaiden puheenjohtaja Eric Hällström pelkäävät, että tilanne ajaa ihmiset liian ahtaalle.

Asumisen unelmat ovat toista kuin käytäntö. Taimistontie 4:ssä yhdeksän vuotta asuneet Risto ja Leena Seilola aikanaan haaveilivat, että asosunnon vastike vähitellen pienenisi. Toisin on käynyt - pieni ihminen on heikoilla suurten omistajayhtiöiden toimintatapojen vuoksi.

Lukuisilla asumisoikeustalojen asukkailla alkaa olla mitta täysi jatkuvien ja ilman vakuuttavia selityksiä jäävien vuokrankorotusten vuoksi. Yhdeksän vuotta samassa kohteessa asuneet Risto ja Leena Seilola ovat listanneet asumismuotoon liittyviä ongelmia.

–Käyttövastike on noussut vuosina 2004–2008 lähes 24 prosenttia. Ensi vuonna korotus on noin kahdeksan prosenttia, jolloin vastike nousee muiden korotusten kanssa lähes 13 prosenttia. Asuminen on jo kalliimpaa kuin vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. Käyttövastikkeemme on neliötä kohti ensi vuonna noin 12 euroa, Seilolat kritisoivat.

Espoossa Asokodeilla on yli 90 kohdetta muun muassa kerros- ja rivitaloissa, joissa on tuhansia asuntoja. Pääkaupunkiseudulla yhtiöllä on 80 omakotitaloakin.

Asoasukkailla on pieni mahdollisuus vaikuttaa omalla käyttäytymisellään hoitovastikkeeseen, joka on noin kolmanneksen käyttövastikkeesta. Perusvastikkeeseen he eivät voi vaikuttaa eikä sen perusteita kerrota.

–Perusvastikkeiden kuluissa on mukana esimerkiksi luottotappioita, kovia hallintokuluja ja markkinointikuluja. Asunnoilla on kysyntää muutenkin, sanoo Risto Seilola.

Seilola uskoo, että järkevällä taloudenpidolla kulurakenne ja käyttövastikkeet pienenisivät. Suomen Asumisoikeusasukkaiden puheenjohtaja Eric Hällström on samaa mieltä; hän arvioi, että kustannukset voisivat jopa puolittua pidemmällä aikavälillä.

Seiloloiden mielestä herkkäuskoisille asukkaille on aikanaan annettu asumismuodosta kaunisteltu kuva. Hällström allekirjoittaa näkemyksen:

–Suurin osa asoasukkaista on tyytymättömiä jatkuviin maksujen korotuksiin. Suomen olisi vuonna 1990 pitänyt ottaa käyttöön pohjoismainen asumisoikeusjärjestelmä eikä tehdä omaa vuokratalomallia.

Seilolat maksoivat omasta asumisoikeusasunnostaan aikanaan 23000 euroa. Lainojen lyhentyessä vastikkeiden tulisi pienentyä. Kehitys on kuitenkin ollut päinvastainen.

–Missä ovat sijoittamamme asomaksut ja onko pääoma turvattu? Onko eettisesti oikein, että Asokotien omistajayhtiöt Sato ja VVO eivät lyhennä lainojaan, mutta nostavat kuitenkin osinkoja? Jos saisin sijoitukselleni viiden prosentin vuotuisen koron, se merkitsisi 95 euron vuokranalennusta kuukausittain, Risto Seilola laskee.

Asokodeissa isännöintikulut ovat Seiloloiden mielestä kohtuuttomat – asukkaat selviäisivät itse vastaavista töistä paljon pienemmillä kuluilla.

–Talojen hallinta on siirrettävä asukkaille, jos enemmistö heistä niin haluaa. Taloyhtiöt pitäisi erottaa omiksi yhtiöikseen. Jos nykysysteemi jatkuu, yleishyödylliset vuokranantajat tulisi saada kuriin. Asukkaiden on saatava hyöty sijoittamistaan pääomista. Lisäksi toiminnan tulisi olla avointa, ei salailuun perustuvaa, Risto Seilola ehdottaa.

Hällström perää asoasuntojen epäkohdista poliittista keskustelua, johon asukkaat pääsevät mukaan nettiosoitteessa www.adressit.com/asumisen-hinta-alas.

–On pakko uskoa, että muutoksiakin tapahtuu. Keskustelua on hyvä käydä näin kunnallisvaalien edellä, Hällström sanoo.

Asumisen hinta karkottaa asukkaita

Helsingin Sanomien päivän kysymys 14.9.2007 vahvistaa SASOn asukaskyselyn tuloksen hintojen häätövaikutuksesta. On aiheellista kysyä päättäjiltä onko asumisen hinta enää lain edellyttämällä "kohtuullisella" tasolla kun suuri osa asukkaista pakotetaan hinnankorotuksin muuttamaan pois kotoaan.

Vuokrat nousussa

HS - Kaupunki - 15.9.2007 KIMMO OKSANEN

Asuntojen vuokrat uhkaavat nousta selvästi pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudulla yksityisen vuokranantajan asunnossa asuvat voivat valmistautua vuokransa selväänkin nousuun.

Taustalla ovat lainojen korkojen nousu sekä vuokra-asuntojen kysynnän kasvu.

"Tietoisuus vuokrien korotuksista ei vielä ole tavoittanut vuokralaisia. Mutta ihan selkeästi vuokranantaja- ja rakennuttajapuoli ovat jo tulevat vuokrien nostot sisäistäneet", toiminnanjohtaja Anne Viita Vuokralaisten keskusliitosta sanoo.

"Erilaisissa koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa todetaan, että nyt kun korot ovat nousseet, kustannukset heijastuvat myös vuokriin."

Vuokrannostoista on jo kouraantuntuvaakin näyttöä. Esimerkiksi Helsingin Töölössä Kiinteistö-Tapiolan vuokralaisille ilmoitettiin vuokran nousevan peräti 15 prosenttia maaliskuun 2008 alusta. Kiinteistö-Tapiolalla on pääkaupunkiseudulla noin 800 vuokra-asuntoa.

Vuokrannousu koskee laajemminkin Helsingin seutua. Muuttoliike alueelle on voimakasta, ja samanaikaisesti vuokra-asuntojen tuotanto on vuosien ajan ollut alamaissa.

Kun lisäksi aivan viime kuukausina lainojen korot ovat nousseet, omistusasuntojen kysyntä on vaimentunut ja uusien omistusasuntokohteiden aloittaminen viivästynyt, ryntäys vuokra-asuntomarkkinoille on valmis.

Myös velkarahalla kiinteistönsä rakennuttaneet vuokranantajat joutuvat pulittamaan lainastaan entistä suurempaa korkoa. He haluavat omistamastaan asunnosta vähintään saman tuoton kuin aiemmin ja siirtävät kiinteistönsä ylläpitokustannusten nousun suoraan vuokriin.

Kaiken lisäksi pääkaupunkiseudulla on meneillään asuntojen korjausbuumi juuri samaan aikaan kun korjaustyön ja -materiaalien kustannukset ovat korkealla. Tämäkin aiheuttaa painetta tavanomaista suurempiin vuokrankorotuksiin.

"Uusien vuokrasuhteiden alkaessa vuokrat tulevat varmasti nousemaan aiempiin vuokriin nähden. Samoin velkarahalla rakennuttaneet vuokranantajat tulevat varmasti nostamaan vuokria", Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja Mia Koro-Kanerva ennakoi.

Asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok) johdolla mietitään paraikaa, kuinka Helsingin seudulle saataisiin lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Esimerkiksi kuntien työvoiman saanti on hankaloitunut, kun pienipalkkaisille ei ole tarjolla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Tilanne uhkaa vain pahentua, mikäli etukäteistiedot vuokratason yleisestä noususta pitävät paikkansa. Etenkin pari viime vuotta ovat muuttaneet asetelmaa vuokralaisten kannalta huonoon suuntaan.

"Jokusen vuoden ajan tilanne oli vuokralaisen kannalta hyvä, kun markkinoilla oli tasapaino. Mutta nyt kun vuokra-asuntoja ei rakenneta ja omistusasuntojen tuotanto pysähtyy, vuokralaisen kannalta tämä tulee olemaan tiukkaa", Anne Viita sanoo.

Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta voi johtaa rajuihinkin vuokrannostoihin. "Miksi yksityinen vuokranantaja ottaisi vähän, jos voi paljon saada?" Viita kysyy.

Vuokranantajien etujärjestössä nähdään, että vuokrien korotuspaineiden taustalla on myös omistusasuntojen raju hinnannousu. Mia Koro-Kanerva kertoo, että hurjimpien ennusteiden mukaan vuokrat nousisivat jopa 30-40 prosenttia seuraavien viiden vuoden aikana.

"En kylläkään usko noin suuriin vuokrankorotuksiin. Silloinhan yhteiskunta puuttuisi jo tapahtumiin voimakkaasti", Koro-Kanerva sanoo.

"Mutta totta on, että 10 viime vuoden aikana omistusasuntojen hinnat ovat nousseet 100 prosenttia, ja vuokrat ovat nousseet vain 40 prosenttia. Ne ovat aina ennen kulkeneet käsi kädessä. Nyt vuokrat ovat kuitenkin selkeästi jäljessä omistusasuntojen hintojen kehityksestä. Korotuspaineita ihan varmasti on."

Päivän kysymys: Karkottaako asumisen kalleus pois pääkaupunkiseudulta? HS.fi

Artikkelilinkki: Asuntopolitiikka laski Helsingissä kengilleen

Suomessa tarvitaan avointa asuntopolitiikkaa

Helsingin Sanomat 11.9.2006

"Suomalainen asuntopolitiikka on perusremontin tarpeessa, enää ei riitä sanahelinästä tehty kaunis pintalaasti."

Maamme asuntopolitiikkaa on heitelty ministeriöstä toiseen. Nykyään asuntoasiat ovat ympäristöministeriössä kunta- ja alueministerin sivutoimena.

Avoimen asuntopolitiikan puuttuessa, ehkäpä tarkoituksella, asuntobisnes on voinut kukoistaa valtion jarruttamatta sitä millään ahneusrajoituksilla maanteiden nopeusrajoitusten tapaan.

Vuokrasäännöstelyn lopettaminen 1990-luvun alussa kaatoi viimeisetkin rajoitusmerkit häiritsemästä asuntomarkkinoiden hintakaahareita. Ojaan kiilataan vuosittain kymmeniätuhansia kansalaisia, joiden maksukyky ei pysy markkinoiden vauhdissa.

Esimerkiksi Helsingistä muuttaa vuosittain pois noin 30 000 asukasta, suurin osa mielettömien asumiskustannusten tähden. Lähtijöiden perään ei lähetellä "asiakaslähtöisiä" kyselyitä, sillä on kiinnostavampaa seurata myynti-, korko-, vuokra- ja verotulojen kasvua kuin lähtijöiden mietteitä.

Myös julkisyhteisöjen omistamat asuntoyhtiöt ovat viime vuosina nostaneet vuokria huimasti jyrkemmin kuin mihin hoitokulujen kehitys olisi antanut perusteita. "Markkinoiden vapauden" nimissä rakennuttajien annetaan supistaa omakustannushintaisten asuntojen tuotantoa ja pakottaa näin asuntojen kysyntä kalleimpien vaihtoehtojen äärelle.

Suomalainen asuntopolitiikka näyttää sitten evakkojen asuttamisen ja aravan parhaiden vuosien kutistuneen kiinteistöbisnekseksi. Siinä maksimaalinen voitto tarkoittanee maksimaalisen hyvää asuntopolitiikkaa.

Virallinen ja poliittisesti ohjattu seuranta ei ole raportoinut voitot maksavien ihmisten asumisen pitkän aikavälin kokonaiskustannuksia pääomakertymineen eikä asukkaiden mielipiteitä näiden asioiden yhteyksistä elämän laatuun ja pituuteen.

Kaavoitus, rakentaminen, asumisen hinnoittelu ja niihin liittyvä tutkimus sekä lainsäädäntö ovat niin vakavia ja laajoja kansalaispiirejä koskettavia asioita, että asuntopolitiikasta olisi ehdottomasti tehtävä vaalikysymys.

Olisi keskusteltava muun muassa siitä, oliko 1990-luvun puolivälissä tehty vuokrasäännöstelyn lopettamispäätös viisasta asuntopolitiikkaa ja olisiko viisasta tai oikeudenmukaista antaa hintarallin jatkua entiseen tapaan. Mitkä olisivat vaihtoehdot?

Tarvittaisiinko todellinen asuntoministeri(ö), joka vihdoin esimerkiksi laatisi eduskunnan kolmasti ponsillaan pyytämät ja kuusitoista vuotta odotetut lakiehdotukset asumisoikeuslakien kehittämiseksi?

Parlamentin yksimielinen tahto on, että asumisoikeus- eli aso-järjestelmässä laajennettaisiin asukkaiden valtaa niin, että siitä tulisi todellinen pohjoismaistyyppinen vaihtoehto vuokra- ja omistusasumisen väliin.

Tällä hetkellä suomalaiset aso-asukkaat ovat pääomasijoituksistaan huolimatta vallattoman vuokralaisen asemassa ja lähdössä yksi toisensa jälkeen masentavan vastiketrendin häätäminä.

Ministeriön lupaama asunnon pysyvyys "omistusasunnon tapaan", on jäänyt täysin vaille katetta.

Jos aso-asukkaiden valta saataisiin vastaamaan edes suurin piirtein heidän nykyisiä taloudellisia vastuitaan, aso-järjestelmästä voisi tulla merkittävä puskuri maassamme yleisesti asumiseen liittyvää turvattomuutta ja ylivelkaantumista vastaan.

Visio on realistinen, sillä Skandinaviassa asuu miljoonia ihmisiä asumisoikeusasunnoissa. Meille tämä asumismuoto on vasta tulollaan ja kehittymisen vauhti riippuu muun muassa siitä, halutaanko asuntopoliittiset peruslinjat ja innovaatiot ottaa avoimeen keskusteluun vai ei.

Suomalainen asuntopolitiikka on perusremontin tarpeessa, enää ei riitä sanahelinästä tehty kaunis pintalaasti. On uskallettava saneerata nyt, etteivät kyynisyyden ja ahneuden homeet etenisi kaikkialle miljardeja ohjaillakseen.

Tarvitaan valoa ja läpinäkyvyyttä, joten liikesalaisuusverukkeen taakse kätketty laillinen harmaa talous ja sitä suojelevat pykälät on purettava.

Julkisin lainoin ja asukkaiden rahalla rakennettujen kiinteistöjen talousasioissa ei saa olla mitään salattavaa keneltäkään.

Myös valtion myöntämien lainojen ehtoja tulee kohtuullistaa pankkien myöntämien asuntolainojen tapaan.

Asunnon omaan käyttöön ostavien lainanottajien ja etenkin vuokralaisten ja asumisoikeusasukkaiden taloudellista turvaa on vahvistettava huomattavasti.

Nämä ja monet muut asuntopoliittiset haasteet odottavat vastuullisia tekijöitänsä. Asuntoasiat ovat useimpien suomalaisten tärkein projekti, jolle on annettava arvonsa mukainen asema myös julkisessa poliittisessa elämässä.

ERIC HÄLLSTRÖM

yht. lis.
puheenjohtaja
Suomen Asumisoikeusasukkaat ry