Liiketoiminnan etiikan dosentti Jukka Kilpi HS-debatissa 13.3.2011

Asumisoikeusasukkaat ansaitsevat paremman omaisuuden suojan 

Keskustan Tuomo Puumalan kirjallinen kysymys maan hallitukselle
Julkaissut SASO ry
Uutisia >>

 http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_1009_2009_p.shtml

KK 1009/2009 vp - Tuomo Puumala /kesk

Asumisoikeuslain kehittäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Asumisoikeusasumisen konsepti muodostettiin 1990-luvulla. Tarkoituksena oli synnyttää omistusasumisen ja vuokra-asumisen välimuoto, jota valtio tukee. Parhaillaan meneillään on asumisoikeusrakentamisen buumi. Rakenteilla on lähes 3 000 aso-asuntoa, ja lisää rakennushankkeita on vireillä.

Asumisoikeusasumista markkinoidaan asumismuotona, jossa yhdistyvät pienehkö pääomavastuu ja omistusasumisen oikeudet. Käytännössä on osoittautunut, että asumisoikeusasujien oikeudet ovat heikkoja ja osa asumisoikeusyhtiöistä pyrkii hyödyntämään puutteellisen lainsäädännön ja valvonnan tarjoamia porsaanreikiä. Muun muassa pääkaupunkiseudulla tapahtuneita aso-kiinteistöihin liittyviä epäselvyyksiä on tuotu viimeisen vuoden aikana niin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) kuin ympäristöministeriönkin tietoon.

ARA on ottanut kantaa eräiden asumisoikeusyhtiöiden toimintaan. Suureksi puutteeksi on osoittautunut se, että ARA:lla ei ole toimivaltaa tutkia lähemmin sille kanneltuja asioita, esimerkiksi käyttövastikkeiden kohtuullisuutta ja oikeellisuutta. Tällaisissa tapauksissa asukkaille jää ainoaksi mahdollisuudeksi viedä asia käräjäoikeuteen. Koska asumisoikeuslaki rajaa yliperittyjen vastikkeiden korvausvelvollisuuden kahteen vuoteen, myöskään asukkaille ei ole oikeudenkäynnin riskit huomioon otettuna edellytyksiä viedä kohtuuttomiksi käyneitä vastikkeiden korotuksia oikeuteen. ARA:n valvonnan pettäessä yhtiöt voivat käytännössä irtautua niistä kohtuuhintaisen asumisen tavoitteista, joihin julkisesti tuotettu asumisoikeustuotanto perustuu. Koska kyseessä on valtion tukema asumismuoto, täytyisi sillä olla myös riittävät keinot ja resurssit valvoa, tutkia ja ohjeistaa tukea saaneita rakentaja- ja omistajatahoja.

Lainsäädännön puutteet kohdistuvat tällä hetkellä erityisesti asumisoikeuslakiin, mutta myös yhteishallintolakiin.

Asumisoikeusasuntoja on markkinoitu asuntoina, joissa asukkaat pääsevät vaikuttamaan kuluihin - erityisesti hoitovastikkeen osalta. Asukkaiden käyttövastikkeet koostuvat pääomavastikkeesta ja hoitovastikkeesta. Vuonna 1996 ympäristöministeriö antoi suosituksen, joka salli pääomavastikkeiden tasaamisen eri talojen välillä. Tämän jälkeen asukkailla ei ole ollut mahdollista muuta kuin hoitovastikkeen (talokohtaiset menot) osalta seurata kulukehitystä. Käytännössä joissakin aso-yhtiöissä edes hoitovastike ei ole ollut taloyhtiökohtainen, vaan hoitovastikkeiden ylijäämää on siirretty emoyhtiöön. Näin ollen hoitomenoissa saavutetut säästöt eivät ole kohdistuneet niiden talojen asukkaisiin, jotka ovat omatoimisuudellaan saaneet säästöjä aikaan.

Asukkaiden seurantamahdollisuutta on myös heikennetty siirtämällä pääomavastikkeeseen hallinto-, isännöinti- ja vaihtopalkkiot. Kyseiset menot kuuluisivat taloyhtiökohtaiseen hoitovastikkeeseen, sillä ne tarjoaisivat kilpailutuksen avulla merkittävimmät säästökeinot taloyhtiötasolle. Samalla pääomavastikkeen pelkistyminen korko- ja lyhennyskuluihin yksinkertaistaisi kyseisen kokonaisuuden vastikkeellisuuden valvontaa. Yksittäiset asumisoikeusyhtiöt ovat lisäksi käyttäneet ylivaltaansa muuttaakseen asumisoikeussopimusten liitteenä olevia asumisoikeusoppaita, joihin osa asukkaiden oikeuksista suhteessa yhtiöön perustuu. Tämän seurauksena yksityisoikeudellinen asumisoikeussopimus on yhtiön yksipuolisella päätöksellä muuttunut. Tilanne kuvastaa kiireellistä tarvetta korostaa asukkaiden oikeuksia suhteessa asumisoikeusyhtiöön tai tarvittaessa harkita asumisoikeustalojen itsenäistymisen mahdollistamista, jotta asukkaiden lakisääteiset oikeudet toteutuvat. Huolestuttavaa tilanteessa on, että ainakin eräs asumisoikeusyhtiö on tehnyt useita vuosia voittoa vastoin yleishyödyllisyyden periaatteita.

On myös ilmennyt, että asumisoikeuslain epätarkkojen säännösten vuoksi asumisoikeusyhtiöt vertaavat keräämiään käyttövastikkeita markkinahintaisten vuokra-asuntojen vuokriin. Oikeudenmukaisempi vertailukohta olisivat tuettujen vuokratalojen vuokrat. Tämänhetkisen lakitekstin ja hallituksen esityksen perustelujen epämääräisyyden vuoksi asumisoikeusasujat ovat tilanteessa, jossa he maksavat 15 prosentin kynnysrahan päästäkseen aso-asuntoon ja tämän päälle vielä suurin piirtein markkinahintaista vuokraa.

Lisäksi asumisoikeusyhtiöissä on ilmennyt vakavia puutteita isännöinti-, huolto- ja muissa kiinteistönhoitopalvelujen kilpailuttamisessa. Koska sääntely ja valvonta ovat puutteellisia, ei asukkailla ole käytännössä mahdollisuuksia vaatia edellä mainittujen palvelujen kilpailuttamista, vaikka tällä olisi merkittäviä vaikutuksia hoitokulujen suuruuteen ja palveluiden laatuun.

Yhteishallintolakiin liittyvät ne tapahtumat, joissa talohallituksille, toisin sanoen asukkaille, on toimitettu puutteellisia ja harhaanjohtavia tietoja esimerkiksi talousarvioista. ARA:n lausunnon mukaan "asukkaat eivät ole saaneet lain mukaisten oikeuksiensa toteuttamiseksi tarvittavia oikeita tietoja." (ARA Dnro 14908/635/08).

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että asumisoikeusyhtiöiden valvontaa vahvistetaan nopeasti ja ARA:n käytössä oleviin keinoihin lisätään uhkasakon käyttö,

että asumisoikeusyhtiöissä muutetaan isännöinti-, huolto- ja muiden kiinteistönhoitopalvelujen sekä kunnossapitotöiden kilpailuttaminen pakolliseksi ja hallinto-, isännöinti- ja vaihtopalkkiot siirretään asukkaiden valvonnan mahdollistamiseksi taloyhtiötasolle,

että tuettu vuokratuotanto mainitaan yksiselitteisesti aso-kohteiden käyttövastikkeiden vertailukohtana, että yliperittyjen vastikkeiden takaisinmaksuvelvoitteeksi asetetaan 10 vuotta nykyisen 2 vuoden sijaan, että asukkaiden tiedonsaantioikeuksia vahvistetaan ja yhtiöiden kirjanpitotiedot avataan täysin julkisiksi asukkaille ja että selvitetään asumisoikeustalojen mahdollisuutta itsenäistyä?

Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2009

Tuomo Puumala /kesk

Viimeksi muokattu: 13.12.2009 klo 09:09

Kommentit